Inspiraation porteilla
Inspiraatio on se ajava voima, jonka jokainen luovalla alalla toimiva tarvitsee, kun lähtee luomaan jotain uutta. Sen edessä saattaa kuitenkin ajoittain olla se yksi viimeinen muuri, jonka portit eivät aukene juuri silloin, kun olisi sen aika. Porttiin tarvitaan avain. Olen huomannut, että avaimena voivat toimia aktiivinen ja passiivinen inspiroitumismalli.
Inspiraation aktiivinen etsiminen
Inspiroitua voi aktiivisen etsimisen kautta. Tarkoitan tällä sitä, että inspiraatiota on joissain tilanteissa turha jäädä odottamaan. Se ilmaantuu monesti tekojen kautta. Kun toistaa jotain asiaa tai etsii uusia tapoja toimia, voi inspiraatio hypätä syliin täysin odottamattomalla hetkellä. Jos joskus mielessä tökkii ajatus tekemättömästä työstä ja antaa sille ajatukselle liikaa valtaa, kynnys ryhtyä tekemään kyseistä työtä kasvaa turhan suureksi. On vain ryhdyttävä toimeen.
Kuvitellaanpa hetki luovan työn tekijää, esimerkiksi kuosisuunnittelijaa. Mitä kuosisuunnittelijan tulisi tehdä tilanteessa, kun mieli sanoo: “En ole saanut tehtyä tarpeeksi luonnoksia uuteen kuosimallistoon, sillä en tunne itseäni juuri nyt inspiroituneeksi”. Vastaus siihen on, että omalle sisäiselle äänelleen on kerrottava: “Rupea luonnostelemaan, vaikka luonnostelu tuntuisikin juuri tällä hetkellä hankalalta inspiraation puutteen vuoksi”.
Eräs toimiva harjoitus edellä mainitussa kontekstissa voisi olla jonkin aiheen, vaikkapa omenan, luonnostelu 30:llä eri tavalla. Se voi kuulostaa helpommalta kuin se todellisuudessa on. Jo kymmenennen piirroksen kohdalla voi alkaa tuntumaan haastavalta. Haasteellisen harjoituksen avulla kuitenkin malliston tyyli ja suunta alkavat hahmottua, kun kauan kaivattu inspiraatio nostaa päätään aktiivisten tekojen avulla. Omien jämähtäneiden ajatusten kyseenalaistaminenkin on jo aktivoitumista inspiraation etsimisen äärelle.
On selvää, ettei joka ikinen tehty teko – luonnos, suunnitelma, vaihe – voi olla juuri se parhain mahdollinen ratkaisu ja lopputulos, mutta joukossa on silti voimaa. Vaikka osa aktiivisesti tehdystä työstä ei vastaisikaan odotuksia, monesti kokonaisuuden joukosta löytyvät ne kaikista parhaimmat helmet. Ne helmet, joita on lähtenytkin etsimään, vaikkapa nyt sen luonnostelurupeaman kautta.
Inspiraation passiivinen löytäminen
Vaikka aktiiviset teot inspiraation etsimisessä ovatkin oikein toimiva työkalu on toisaalta hyvä ymmärtää, että nykymaailma aikatauluineen, stressaavine uutisineen, jatkuvan oppimisen odotuksineen sekä someähkyn tuomine rasitteineen, voi luoda turhan paljon kuormitusta kenen tahansa elämään. Aivosumu syntyy vähitellen erilaisten meneillään olevien asioiden pakkautuessa liian tiiviiksi kokonaisuudeksi. Aivojen kapasiteetti ei kerta kaikkiaan kykene suodattamaan jokaista asiaa niin, että mieli pysyisi kaiken keskellä virkeänä, saatika luovana. Aktiivisuus ei joka hetkellä ole siis toimivin ratkaisu inspiroitumiseen.
Kuvitellaan hetki tuota samaa kuosisuunnittelijaa, joka on tähän mennessä aktiivisesti ahkeroinut luonnostensa parissa inspiroituneena. Jossain kohtaa tulee raja vastaan. Kaikki keinot ja ideat on jo käytetty, kaikki ajatukset ja energiat loppuun kulutettu. Tarvitaan luova tauko. Mikäli elämässä pyörii samanaikaisesti paljon päällekäisiä asioita, tuo tauko on erityisen tärkeää osata ottaa ajoissa ja sallittava passiivisuudelle paikka juuri elämän kuormittavimpina hetkinä.
Kun raivaa kalenteria erilaisilta henkisiltä vaatimuksilta ja liian kovilta henkilökohtaisilta tavoitteilta, vapautuu samalla tilaa uusille mahdollisuuksille inspiroitua jälleen. Laiskuudesta on turha myöskään soimata itseään passiivisen inspiroitumisen hetkessä. Meidän ei tarvitse ansaita oikeutta passivoitumiseen, sillä jo pelkästään se tila, joka on saanut meidät janoamaan passivoitumista, on mitä luultavimmin jo tarpeeksi kuormittava. Emme tarvitse lisästressiä kokemalla huonoa omaatuntoa siitä, jos emme koko ajan ole aktiivisesti etsimässä jotain tavoiteltua asiaa – itseämme, tarkoitusta, keinoja. Vastaukset edellä mainittuihin asioihin löytyvät kyllä vielä, kunhan hetken malttaa odottaa ja lepuuttaa mieltä. Ja palkintona pysähtymisestä inspiraatio seuraa monesti perässä.
Inspiroitumismallien vuorottelu
On hyvä tiedostaa, että vaikka edellä kuvailemani inspiroitumismallit edustavatkin eri ääripäitä, voi niitä kumpaakin surutta hyödyntää oman luovan prosessin vaiheisiin. On järkevää, jopa toivottavaakin, että kumpaakin inspiroitumismallia hyödyntää vaihdellen aika ajoin. Jos jatkuvasti aktivoidumme kokonaisvaltaisesti inspiroitumisen äärelle, tulee meistä helposti ylisuorittajia. Liiasta yrittämisestä ei synnykään muuta kuin kerros kerrokselta kasautuvaa mielen jätettä, josta ei ole tavoitteitamme palvelevan toiminnan ajuriksi.
Jos taas passivoidumme pidemmäksi aikaa odottamaan inspiraatiota, voi olla, että odotuksesta tulee pitkä. Inspiraatio ei ilmestykään meille hiljaisuudesta niin nopeasti kuin toivoisimme. Samalla koemme hetki hetkeltä enemmän ja enemmän taantumista ja menetämme sitä potentiaalia, mitä meissä voisi tekojemme kautta olla.
Olen huomannut, että jo pelkkä tuntikohtainen vaihtelu aktiivisen ja passiivisen inspiroitumisen välillä auttaa omaan päämäärään pääsemisessä. Inspiroitumismallien vaihtelu on kuin veden kiertokulku tällä Maapallolla: inspiroitumisen mekanismit muuttavat sykleittäin muotoaan impulsiivisesta rauhalliseen ja takaisin. On siis hyvä vuoroin aktivoitua ja vuoroin passivoitua. Kultainen keskitie on melkeinpä loppuun kulutettu ilmaisu. Reittinä se on kuitenkin oiva valinta myös inspiraation tutkimusmatkalla.
Vinkit inspiroitumisen tueksi:
Kuuntele itseäsi ja tiedosta, milloin olet kuormittunut ja milloin taas kaipaat lisästimulaatiota. Itsetuntemus on kaiken A ja O – ei pelkästään oman tahdin tunnistamisessa, vaan myös itse inspiroitumisen prosessissa. Mistä muuten ymmärtäisit, mitkä asiat saavat sinut syttymään, ja mitkä eivät.
Kun tunnet eläväsi päiväsi kuin “murmelina” saattaa olla, että tarvitset jotain uutta ja mielekästä puuhaa. On ehkä aika aloittaa uusi harrastus, nauttia mielenkiintoisista kulttuurielämyksistä tai kokeilla tehdä jotain tavanomaista asiaa hieman eri tavalla. Uusi ja jännittävä toiminta pistää ajatukset liikkeelle ja antaa meille raikkaita ideoita. Pelkkä omien ajatusten ja näkökantojen kriittinen tarkastelu niin, että yrittää suhtautua asioihin jollain uudella ja itselle vieraalla tavalla, voi auttaa herättämään oman mielen horroksesta.
Älä ruoski itseäsi, jos joudut joskus ottamaan aikalisän ja pysähtymään lukemaan reittiohjeita inspiraation löytämiseen. Salli ajoittainen toimettomuus ja mene vaikkapa luonnon äärelle kävelylle tai meditoimaan. Riisu arki hetkeksi kaikista ylimääräisistä ärsykkeistä. Se virkistää yllättävän paljon kuormittunutta mieltä.
Muista sallia molemmille inspiroitumismalleille vuorotteluvapaat, jotta ne palvelevat omia tavoitteitasi mahdollisimman hyvin.
Tarjoan mieltä stimuloivaa ja monipuolisen inspiroitumisen voimalla tuotettua suunnittelutyötä juuri sinun tarpeisiisi. Lue lisää kuosisuunnittelun, kuvittamisen sekä tilaustaiteen palveluistani Palvelut-sivulla ja kysy lisää: sanniojaladesign@gmail.com